1 Mar 2007

Seppo Jokinen, Piripolkka (Karisto 2004)

Julkaissut Ritva Sorvali

Huumenuoret Tampereen kylmillä kaduilla

Piripolkka kuvaa huumenuoria Tampereella. On talvi ja nuoret värjöttelevät katujen kulmissa ja odottavat kauppiasta. Rahaa menee yhä enemmän, otteet kovenevat. Huumelainat kasvavat korkoa korolle ja perintäkeinot raaistuvat. Tulevaisuus on toivoton.

Vanhemmat tuntuvat elävän eri maailmassa, he torjuvatkin mahdolliset epäilyksensä. He lukevat omia kirjojaan, elävät päivän kerrallaan hekin. Nuorten yömenot, koulupinnaukset, puhumattomuus, vihaisuus; mistä vanhemmat voivat tietää onko se normaalia murrosikämeininkiä, vai onko jotain todella hullusti?

Mikä saa nuoret kadulle huumehöyryihin? Monet menevät kavereiden mukana, kokeilevat ensin jotain mietoa, leikillään. Jossain vaiheessa joku tarjoaa vahvempaa, myöhemmin sitä jo ostaa ja sitten onkin koukussa. Onko se näin suoraviivaista? Mitä vanhemmat voivat tehdä, vaikka jotain tajuaisivatkin?

Poliisi tuntuu olevan ainoa aikuisten joukko, joka suurin piirtein tietää missä mennään. Poliisi näkee katukaupan tihentymät, poliisi seurailee aluksi kauempaa tiettyjä kauppiaita ja yrittää päästä suuremmille apajille. Vanhemmat saattavat odottaa nopeampia toimia silloin kun kytätään jotain isompaa saalista.

Komisario Koskinen on edelleen alaistensa naljailun kohde. Porukka ei siedä minkäänlaista pomottelua, tosin Koskinen ei sitä harrastakaan. Koskisen naisasiat huvittavat alaisia, erityisesti tämän parranvärjääminen. Se ei tunnu oikein koskismaiselta, mutta naisten takia täytyy tämänkin yrittää parhaansa.

Vaikuttaa siltä, että Tampereen poliisissa on ihan lokoisaa olla töissä. Kukin on hieman mustasukkainen omasta reviiristään, ärhentelee toisille hyvinkin suorasanaisesti, mutta pohjimmiltaan ollaan samaa porukkaa. Jokisen luomaan maailmaan menee mielellään ja hänen hahmottelemiaan ongelmia seuraa kiinnostuneena ja järkyttyneenä.

Järkyttävää on nuorten tuhoutuminen, järkyttävää on vanhempien tietämättömyys ja erityisen järkyttävää on huumemaailman kovuus. Raha teettää ihmisellä epätoivoisia tekoja, rahanpuute vielä epätoivoisempia. Kenellekään ei voi ahdingostaan kertoa.

Mutta mitä kertoi kirjan viimeinen luku? Mitä tapahtui aivan lopuksi sairaalan huoneessa?

Seppo Jokisen teosten saatavuus Kymenlaakson kirjastoissa.

julkaistu Kaupunkilehti Seiskassa

 

Ritvan dekkariarvostelut: