13 Jou 2007

Ilkka Remes, Nimessä ja veressä (WSOY 2005)

Julkaissut Ritva Sorvali

Tuomaan evankeliumin jäljillä

Pidin taas kerran Ilkka Remeksen vakavasta ja paneutuvasta otteesta ja enimmältään uskoin Remeksen henkilöiden vaikuttimiin ja tapahtumien motivointiin.

Uuden kirjan aihepiiri eli Raamatun tekstien jäljitys, on tosin Da Vinci koodin jälkeen hieman kaluttu. Mutta kyseessä on kuitenkin länsimaisen kulttuurin kannalta niin tärkeä asia, että sitä kannattaa penkoa enemmänkin. Nimessä ja veressä –kirjan henkilöt jäljittävät Uuden Testamentin tekstilähteitä.

Kautta aikojen, mutta erityisesti viime vuosina, on pohdittu Uuteen Testamenttiin otettujen kirjoitusten alkuperäisyyttä ja sitä, miten näiden tekstien kirjoittajat ovat voineet saada mahdollisimman oikeita tietoja Jeesuksen elämästä.

Tiedetään, että Nikean kirkolliskokouksessa on vuonna 325 jKr. äänestämällä päätetty, mitkä kirjoitukset otetaan Uuteen Testamenttiin ja mitkä hävitetään. Tuolloin syrjäytettyjen noin 50 evankeliumin joukossa on tiettävästi ollut esimerkiksi Tuomaan evankeliumi.

Ilkka Remes lähtee kirjassaan liikkeelle, Oulun läänin lestadiolaisalueelta, Pudasjärveltä, Suomi-äidin vyötäröltä. Siellä asuu muun muassa raamatuntutkija Saara Vuorio, joka on saanut vinkin alkuperäisen Tuomaan evankeliumin sijainnista. Saara Vuorio on intohimoinen tutkija, joka ei vaivojaan eikä rahojaan säästä päästäkseen tavoittelemansa lähteen äärelle.

Niinpä kirjassa matkustetaan Oulun ja Lähi-Idän väliä. Jännitystä tarinaan tuo sekin, että asia kiinnostaa sekä israelilaisia että arabeja. Remeksen vakiosankari suomalainen Antti Korpi Brysselistä hälytetään apuun. Pohjolan pakkasista siirrytään hetkessä Lähi-idän helteisiin ja taas päinvastoin.

 

Ahdistava uskonnollisuus myrkyttää

Oulun läänin lestadiolaisalueen jyrkät säännöt ja niiden aiheuttama ahdistus velloo Remeksen kirjan mukaan edelleen etenkin pienemmillä paikkakunnilla. Ovelasti Remes on kietonut tarinaansa sekä seudun ihmisten omia henkilökohtaisia kaunoja että ajankohtaisen Raamatun lähdelöydön aiheuttaman peräkkäin juoksun.

Se mitä ihminen on kokenut lapsuudessaan ja nuoruudessaan, vaikuttaa hänen koko loppuelämäänsä. Niinpä jokainen uusi ihminen on potentiaalinen hyvän tai pahan tekijä. Kaikki me olemme vastuussa lapsistamme ja siitä mitä nämä tulevat maailmassa tekemään.

Joten kaikkien tärkeintä on taata lapsille turvallinen kasvualusta ja pysyviä ihmissuhteita. Mikään ei voi olla tämän tärkeämpää. Näin tuntuu Remes uusimmassa kirjassaan sanovan.

Mielenkiintoista olisi tietää, onko tämä myös tavoitellun Tuomaan evankeliumin erityissanoma? Tämän kirjoituskokoelman äärelle ei tässä kirjassa kuitenkaan vielä päästy.

Ilkka Remeksen teosten saatavuus Kymenlaakson kirjastoissa.

julkaistu 12.4.2006 Kaupunkilehti Seiskassa

 

Ritvan dekkariarvostelut: