11 Tou 2008

Harri Nykänen, Valhe. WSOY 2007

Julkaissut Ritva Sorvali

Kun valhe on syönyt suvun sisältäpäin rikki

 

 

Harri Nykäsen Valhe on nykyaikaan, sota-aikaan ja 1960-luvun vaihteeseen sijoittuva poliittinen jännäri. Kaiken takaa paljastuu yllättävän iso kuvio, suorastaan maailmanlaajuinen verkosto. Valhe on yksi Nykäsen parhaita kirjoja. 

 

Kaikki alkaa kun viisikymppinen lakimies Kai Manner häädetään kotoaan, vaimo on löytänyt uuden. Kain äiti on vähää aikaisemmin sopivasti kuollut, joten poika muuttaa aluksi lapsuudenkotiinsa. Samalla hän viisikymppisten tapaan alkaa tutkia menneisyyttään ja erityisesti enonsa kuolemaa.

 

Lapsuuden kodissa hän alkaa nähdä unia ja muutenkin muisti terävöityy. Kaikkialla hänen aktivoitumistaan ei pidetä hyvänä, vaan hän alkaa joutua erilaisiin onnettomuuksiin ja hänen kimppuunsa hyökätään ja asuntoon murtaudutaan. Tämä kaikki tietenkin vain kiihdyttää Kain tutkimuksia.

 

Kirjan yhtenä aiheena voisi pitää keski-ikäisten miesten kujanjuoksua vaimon vaatimusten ja omien pyyteiden ristiaallokossa. Kirjassa useampikin tuon ikäinen mies painiskelee näiden asioiden kanssa ja ratkaisee ne kuka milläkin tavalla.

 

Mielestäni Valhe on erinomaisesti rakennettu ja kirjoitettu kirja. Helsingin Töölössä sijaitseva Mannerin talo on oikea tarinoiden talo. Monet muistavat vielä kuinka sodanaikana talonmiehen poika löydettiin talon vintiltä kuolleena. Monet muistavat myös Kai Mannerin enon itsemurhan.

 

Kuinka valheessa kukakin on elänyt, kuka on tiennyt mitäkin, onko kukaan uskaltanut puhua kenellekään epäilyksistään, miten ihmiset ovat kestäneet näin suurten valheiden painolastin? Kaikkea tällaista huomaa kysyvänsä ja samalla onnittelevansa itseään, että ei tarvitse olla tällaisten asioiden kanssa missään tekemisissä.

 

Mutta voisin hyvin kuvitella, että tämä kirja esimerkiksi filmattaisiin. Niin jännittävää oli seurata Kai Mannerin tutkimuksia kuinka hän vihje vihjeeltä etenee kohti totuutta, jota hän ei ehkä olisi halunnut tietääkään. Lopussa ymmärtää, miksi äiti ei kertonut hänelle mitään.

 

Ritva Sorvali        

 

Ritvan dekkariarvostelut: