13 Tou 2008

Herbjorrg Wassmo, Dinan kirja. Otava 2002

Julkaissut Ritva Sorvali

Nainen kuin noita Norjan tuntureilla
Dinan kirja alkaa kuvauksella siitä miten pikku tyttö vahingossa aiheuttaa äitinsä kuoleman. Tämä asia kulkee Dinan mukana koko hänen loppuelämänsä ajan. Dinan kirja kuvaakin Dinan elämää noista lapsuusvuosista aina keski-ikään, ehkä kolmisenkymmentä vuotta.

Äidittömäksi jäävä Dina kasvaa umpimieliseksi ja hyvin miesmäiseksi naiseksi. Dina polttaa sikareita miesten kanssa ja juo mielellään punssia. Hän ratsastaa ja metsästää kuin miehet. Eikä hän suostu olemaan kenellekään mieliksi vaan elää aina oman päänsä mukaan.

Dina elää jossain Norjan pohjoisosassa tiettömien taipaleiden takana. Liikenne hoidetaan laivoilla. Eletään 1800-luvun puoliväliä, kulkumiehet puhuvat Kriminsodasta ja Venäjän tsaareista. Yksi seudun nuorukaisista on opiskelemassa papiksi Kööpenhaminassa.

Kun isä vallesmanni naittaa Dinan oman ikäiselleen leskimiehelle, tuntuu aluksi että ei tule mitään. Mutta Dina päättääkin kääntää asian voitokseen ja imeä vanhasta miehestä kaikki mehut. Niinpä Dinan aviomies Jacob siirtyy pian suosiolla nukkumaan toiseen huoneeseen ja tiettyjen vaiheiden jälkeen pian kuoleekin.

Dinalla on sekä järkeä että sydäntä

Ensin vaikuttaa siltä, että Dinasta ei ole uuden kotinsa hoitajaksi. Hänestä ei ole kestikievarin emännäksi. Mutta Dinalla on laskupäätä ja älyä vaikka toisille jakaa. Ennen pitkää Dina on nostanut perheyrityksen uuteen kukoistukseen.

Ja sen lisäksi että Dinalla on laskupää hänellä on myös laaja sydän. Hän auttaa mielellään seudun köyhiä ja etenkin pulaan joutuneita nuoria tyttöjä. Tuona aikana tyttö joutui tietenkin pulaan, jos hän synnytti aviottoman lapsen.

Ja aivan omaperäinen piirre Dinassa on se, että hän soittaa selloa. Kun hän aika ajoin on lähestulkoon mykkä, niin sellonsoitolla hän puhuu tuntemuksistaan. Sellonsoitto on myös erinomainen tapa viihdyttää vieraita, etenkin mieleisiä vieraita.

Dina ei häikäile, kun hän haluaa päästä jostain ihmisestä eroon tai saada jonkun vastuuseen teoistaan. Niinpä kirjan kuvaamana aikana Dina ainakin välillisesti aiheuttaa useammankin ihmisen kuoleman.

Miesten suhteen Dina on kyltymätön. Kun Jacob kuolee, Dina pitää jonkin aikaa miehenään uskollista palvelijaansa, sitten sukulaismiestä. Kun venäläinen Leo ilmestyy maisemiin, on Dina kuitenkin mennyttä.

Mutta venäläinen ei suostu tulemaan silloin kun Dina kutsuu, vaan menee omia menojaan. Dina on kohdannut vertaisensa. Niinpä kirjassa alkaa tahtojen taistelu, joka päättyy viimeisillä sivuilla.

Jatkuva yhteys kuolleisiin

Dinan kirjassa on noin 550 sivua. Mutta jo muutaman sivun luettuaan on tavallaan kiikissä. Kirja on nimenomaan lukuromaani. Dinan erikoinen luonteenlaatu paljastuu jo ensi sivuilla. Samoin hänen yliluonnolliset kykynsä.

Dinahan pitää yhteyttä tuonpuoleiseen. Hän käy ranta-aitassa puhumassa kuolleen äitinsä kanssa. Samoin Jacob ilmestyy tämän tästä hänen rinnalleen. Myöhemmin myös lankomies Nils.

Dina pitää yhteyttä vain niihin kuolleisiin, joiden kuoleman hän on jollain lailla aiheuttanut. Eli ilmeisesti kirjailija haluaa sanoa, että teoistaan ei pääse irti. Ei ainakaan sellaisista teoista, jotka ovat aiheuttaneet toisen ihmisen kuoleman.

Melko uskottavan kuvan kirjailija antaa 1800-luvun elämästä. Hevosella tai laivalla lähdettiin, jos jonnekin lähdettiin. Yleensä vain miehet lähtivät joko merelle kalastamaan tai etelän kaupunkeihin myymään tuotteitaan. Karua elämää.
Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: