13 Tou 2008

Ruth Rendell, Nokikolarin poika. Gummerus 2005

Julkaissut Ritva Sorvali

Koleassa kulissiavioliitossa kirjailijan kanssa

Ruth Rendell on yksi kuuluisampia englantilaisia nykykirjailijoita. Hän on kunnostautunut erityisesti dekkarikirjailijana. Viimeisin suomennos ”Nokikolarin poika” ei ole kuitenkaan varsinainen dekkari. Tosin siinä tutkitaan perheen kirjailijaisän menneisyyttä, nimen vaihdoksen syytä ja konstikasta elämänkulkua muutenkin, mutta kyseessä on ensisijaisesti erinomainen perheromaani.

Kuvatun perheen isä kirjailija Gerald Candless kuolee kirjan alussa. Clandless on kirjoittanut parikymmentä kirjaa ja vakiinnuttanut maineensa kohtalaisen kuuluisana kirjailijana. Kun hänen elämäkertaansa nyt ryhdytään tekemään, törmätään heti alussa ongelmiin. Hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan ei ole olemassa mitään tietoa. Hänen elämänsä alkaa vasta 25-vuotiaana. Taustalta paljastuu nimen vaihdos.

Kirjailijasta saa kuitenkin tietoja lukemalla hänen tuotantoaan. Nokikolarin poika kuvaakin erinomaisesti kirjailijan työtä. Mitä enemmän kirjailija haluaa peittää elämäänsä sitä tarkemmin hän häivyttää jälkensä. Mutta kirjallisuuden keinot tunteva lukija pääsee hänen jäljilleen, vaikka häivytys olisi miten taitavaa.

Lisäksi kirjasta käy ilmi kuinka häikäilemättömästi kirjailija käyttää hyväkseen lähipiiriään. Myös silloin kun haluaa peittää jälkensä. Kaikki ihmiset ja tapahtumat kelpaavat aineistoksi. Ja toisaalta, vaikka Candlessin tarkoitus oli peittää jälkensä, hän samalla koko ajan kertoo itsestään ja antaa samalla lukijalle vinkkejä siitä, mitä oikeasti on tapahtunut.

Käy ilmi, että kirjailija kertoo tuotannossaan epäsuorasti kahdesta perheestä. Hänen lapsuudenkodissaan näyttää vallinneen köyhyydestä huolimatta lämmin henki. Sen sijaan kirjailijan oma perhe näyttää olleen lähinnä kulissi. Kirjailija otti itselleen vaimon saadakseen pari lasta. Sen jälkeen vaimolla ei ole muuta virkaa kuin edustusrouvan rooli.

Kirjailijan elämää setvitään vaimon Ursulan ja tyttärien näkökannalta. Vaimo kokee kirjailijan kuoleman valtavana helpotuksena, sillä avioliitto on ollut kuollut kirjain ainakin viimeiset 30 vuotta. Tyttäret puolestaan surevat hyvän ja rakastavan isän kuolemaa.

Kirjailijan vaimo Ursula onkin kiinnostavin henkilö tässä kirjassa.. Ursula rakastuu nuorena tyttönä komeaan kirjailijaan, mutta toteaa lasten synnyttyä olevansa tälle ilmaa. Kirjailija muuttaa eri huoneeseen nukkumaankin ja kieltäytyy muutenkin kaikesta kanssakäymistä vaimonsa kanssa. Aamiaispöydässä puhutaan säästä tai lapsista.

Ursulan osa on rakkautta vaille jääneen naisen osa. Ursula ei tiedä mistä kaikki johtuu, mutta lukija alkaa ounastella jotain jo kirjan alkuvaiheessa. Sillä vaikeaa on myös kirjailijalla itsellään. Hänen rakkautensa suuntautuu toisaalle, niin vaarallisille vesille, että se on pidettävä salassa, ainakin 50-60-lukujen Englannissa.

Rendell kuvaa läheltä ja tarkasti rakkauden puutetta ja toisaalta sitä iloa ja riemua, kun ihminen kohtaa rakastettunsa. Kirjan perussanoma tuntuu olevan: Älkää hyvät ihmiset lyökö esteitä rakkauden tielle. Antakaa kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen tulla uskollaan autuaaksi tässäkin suhteessa.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: