13 Tou 2008

Reijo Mäki, Mullan maku. Otava 2000

Julkaissut Ritva Sorvali

Reijo Mäki kuvaa Turkua ja turkulaisuutta


Reijo Mäki on taas tehnyt hyvän kirjan. En ole ollut täysin innostunut kaikista Mäen Jussi Vares –kirjoista, mutta tässä on jotain ytyä. Jussi Vares on nyt saanut tutkittavakseen kunnollisen pankkivirkailijanaisen Liisan epämääräisen kuoleman. Kuinka on mahdollista, että keski-ikäinen ja kaikin puolin säntillinen nainen voidaan löytää öisestä kolariautosta uskaliaassa asussa?

Erityisesti miellyin nyt Reijo Mäen kieleen. Jollain tavoin Mäki ikään kuin luikertelee henkilöidensä nahkoihin ja niinpä nämä alkavat ajatella, puhua ja toimia heille ominaisella tavalla. Myös turkulaiset paikat, etenkin Vareksen ja kumppaneiden vakipaikka ”Apteekki” alkavat tuntua jo suorastaan tutuilta.

Reijo Mäki kuvaa monenlaista turkulaista taivaltajaa. Paitsi arvostettuja pankki-ihmisiä kirjassa on runsaasti eri tason rikollisia. Oikeastaan rikollisten puolella on aivan oma hierarkiansa kuten muussakin yhteiskunnassa. Esimerkiksi Martti Keskisarja-nimisen rikollisen eli Kaason kuvaus on hyvin oivaltavaa. Kaasoa ärsyttää hänen lempinimensä, Kaaso. Hän päättää toimia niin, että häntä aletaan kutsua millä tahansa muulla nimellä. Vain yhtä kirjainta muuttamalla hänelle saisi hyvän nimen, Kaaos.

Liisa kertoo itse elämäänsä

Mäki on rakentanut kirjan niin, että kolarissa kuollut Liisa kertoo lukijalle elämäänsä takautumina. Takautumat kulkevat rinnan Vareksen tutkimusten kanssa. Niinpä lukijan silmien eteen avautuu Liisan avioliitto, suhde ainokaiseen poikaan ja rakastajaan. Lukija tutustuu myös Liisan elämän viimeisiin piinaviikkoihin. Sillä tämän elämä ei loppuaikana ollut mitään yhtä juhlaa, vaan siihen liittyi tieto petoksesta, johon hän oli ajautunut.

On erittäin mielenkiintoista lukea siitä, miltä tuntuu tunnollisesta ja kunnollisesta naisesta, kun hän huomaa ajautuneensa kaltevalle pinnalle. Miten hän suunnittelee selviävänsä, miten hän kestää epävarmuuden, kertooko hän kenellekään ongelmistaan? Kirjan lopulla on kuitenkin turhankin paljon uutta asiaa. Pelkästään Liisan elämän selvittäminen, hänen viimeisten aikojensa tuntemusten kuvaaminen olisi minulle riittänyt.

Nyt Reijo Mäki marssittaa kuitenkin kirjan lopussa esimerkiksi Jalava-nimisen miehen naisystävineen hyvinkin keskeiseen rooliin. Loppu menettää tämän takia jotakin. Liisan tarina jää näiden muiden tarinoiden taakse. Se on vahinko. Sillä vaikka tonttikeinottelut ja naistennarutus ovatkin tärkeä osa kirjan aiheistoa, niin kiinnostavin henkilö oli kuitenkin Liisa. Kiinnostavin ja samalla traagisin henkilö.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: