13 Tou 2008

Reijo Mäki, Vares ja kaidan tien kulkijat. Book Studio, Gummerus 2001

Julkaissut Ritva Sorvali

Kun Jussi Vares lähtee Mesopotamiaan


Reijo Mäki on monissa romaaneissaan käsitellyt Turkua ja katsellut sitä dekkarinsa Jussi Vareksen silmin. Vares ja kaidan tien kulkijat on kuitenkin sijoitettu pohjalaiseen Mesopotamian kirkonkylään. Kirkonkylässä on kirkon lisäksi kirjasto, hotelli, pankki ja tietty määrä kauppoja. Läheisen järven takana sijaitsee Hourulanniemen piirimielisairaala.

Mesopotamiassa on surmattu Annaliisa, kunnollinen uskonnollinen tyttö. Hänet löydetään hautausmaan lähistöltä haudattuna ja murhassa on rituaalimurhan piirteitä. Paikalliset poliisit eivät pääse asiassa eteenpäin, joten kirkkoherra kutsuu apuun entisen opiskelukaverinsa Jussi Vareksen.

Niin turkulainen kuin Vares onkin, niin hän sopeutuu yllättävän hyvin maaseudulle. Hän istuu hotellin baarissa kuin kotonaan ja kuuntelee paikallisten juttuja. Välillä hän piipahtaa kirjastoon etsimään tietoja paikkakunnan historiasta, mutta törmääkin siellä himokkaaseen kirjastonhoitajaan.

Jo tulomatkalla Vares on tutustunut pankkineitiin. Joten Vareksen naisasiat ovat kunnossa myös Mesopotamiassa. Kun kirkkoherran kanssa voidaan hautausmaan puiden suojissa maistella vielä väkeviäkin, niin mitäpä Vares Turkuun haikailisikaan. Kesä on parhaimmillaan ja juhannusjuhlat tulossa.

Uskonto on sekoittanut monen

Kylässä saarnaa armoitettu saarnamies Taisto Raappana, kirjastonhoitajan aviomies. Mies on niin maankuulu, että koko lahko on ristitty hänen mukaansa raappanalaisiksi. Sekä uskonnolla että järven takana sijaitsevalla mielisairaalalla on kuitenkin paljon yhteistä.

Oikeastaan Varesta kiinnostaa yhä enemmän se, että ketkä ovat olleet tuossa sairaalassa potilaina ja mistä syystä. Ja onko murhattu Annaliisa ollut siellä ja jos niin milloin? Vähitellen yhdestä jos toisestakin alkaa paljastua yllättäviä piirteitä. Pieni pitäjä ei olekaan niin yksioikoinen kuin päällisin puolin näytti.

Sydän on kuvaannollisesti katsoen revitty rinnasta muiltakin kuin Annaliisalta. Jokaisella on hyvä syy toimia niin kuin toimii. Kenen kannustimena ovat vuosien takaiset tapahtumat, kenen aivan lähiaikojen ongelmat. Mutta kaiken takana on jälleen raha ja etenkin sen puute.

Vareksen henki on vaarassa monta kertaa Mesopotamiassakin. Liikaa tietävä pitää vaientaa, muusta viis. Epätoivoinen ihminen ei kovin pitkään mieti tekojansa, kun omat tekoset uhkaavat paljastua. Oikeastaan en muista että Vares ihan näin hurjiin tilanteisiin olisi joutunut edes Turussa.

Vares kuin Simpauttaja

"Kaidan tien kulkijoissa" Jussi Vares herättää Mesopotamian kylässä vähintään yhtä paljon huomiota kuin Simpauttaja konsanaan Heikki Turusen kuvaamassa kylässä. Tämä rakenne, että vieras mies tulee kylään tai taloon on hyvin herkullinen ja hyvä tapa kertoa sekä miljööstä että ihmisistä.

Reijo Mäki kuvaa kuitenkin asioita Vareksen kannalta. Lukija tietää kuka Vares on ja millä asioilla hän liikkuu. Mutta kyläläisille Vares on täydellinen arvoitus ja otollinen ihmettelyn ja keskustelun aihe. Simpauttajahan jäi kaikille arvoitukseksi.

Mutta esimerkiksi juhannusjuhlien kuvaus muistuttaa paljonkin Simpauttajassa kuvattua vastaavaa juhlaa. Ja onhan näitä juhannusjuhlien kuvauksia meidän kirjallisuudessamme muitakin.

Reijo Mäki on erinomainen tilanteiden ja miljöiden kuvaaja. Hänen Vareksensa ei ehkä ole varsinainen työn sankari, mutta osaa käyttää tilanteita hyväkseen. Oli sitten kyseessä naisen suosioon pääsy, tutkittavan jutun kuulostelu tai mahdollisuus maistella uusia olutlajeja. Yleensä nämä kaikki puolet mahtuvat samaan tilanteeseen.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: