13 Tou 2008

Reijo Mäki, Kahdesti kuollut kävelee jälleen. Kouvolan Sanomat kesä-heinäkuussa 2002

Julkaissut Ritva Sorvali

Reijo Mäen kesädekkari hieman vaikealukuinen

Sanomalehtien kesädekkarista on jo muodostunut perinne. Suomalaiset dekkarikirjailijat ovat saaneet vuorotellen näyttää taitojaan dekkarijatkokertomuksen kirjoittajina. Ja aivan selvästi jatkokertomus on eri laji kuin kirja. Etenkin sanomalehdessä julkaistu jatkokertomus.

Sanomalehteä ei lueta kovin tarkkaan. Ja kun lehti on luettu, se heitetään paperinkeräykseen. Joten jos jatkokertomuksen lukija tipahtaa kärryiltä tai jokin lehti jää väliin, niin hän saattaa jättää lukemisen. Hän ei voi enää tarkistaa, että kukas henkilö tämä nyt olikaan tai jotain muuta vastaavaa.

Jatkokertomuksessa ei saakaan olla paljon henkilöitä. Päivittäin jatkuva lyhyt pätkä ei kestä monimutkaisia henkilöasetelmia eikä myöskään lukuisia paikkojen vaihtoja. Ja etenkin pitkät sisäkertomukset saattavat sekoittaa lukijan täysin.

Reijo Mäen tämänkesäistä jatkodekkaria oli juuri edellä mainittujen syiden takia melko hankala seurata. Henkilöitä oli toistakymmentä ja muutamilla vielä useita nimiä. Myös samantapaiset nimet sekoittavat kuten esimerkiksi Vanhaliitto, Vattumäki ja Viitapiru.

Helpointa oli alku, jossa oli Reijo Mäen vakiokalustoa eli miljöötä luovat henkilöt turkulaisessa kapakassa, Apteekissa. Siellä istuivat Vareksen kaverit kirjailija Luusalmi ja muut. Mäen lukijoille tuttujen henkilöiden toilauksia oli helppo seurata.

Mutta varsinainen juoni oli turhan monisäikeinen. Harmittavinta oli se, että kenestäkään henkilöstä ei oikein kiinnostunut. Tuntui aivan yhdentekevältä mitä näille tapahtui. Eli lukijana on ruvennut toivomaan enkä pelkäämään kenenkään henkilön puolesta.

Myös Vareksen työnantaja jäi kasvottomaksi. Liittyikö hän jotenkin seitsemän vuoden takaisiin merellisiin tapahtumiin? Muuten juuri tuo sisäkertomus noista tapahtumista oli aivan liian pitkä. Sen aikana unohtui täysin se tarina, jota oltiin seuraamassa.

Joten jatkokertomus on vaikea laji. Sen pitäisi kestää jopa jokunen unohtunut tai muuten poisjäänyt jaksokin. Silti lukijan pitäisi pysyä kärryillä. Joten korkeintaan muutama henkilö ja enemmän huomiota juuri henkilökuvaukseen. Kun kiinnostuu henkilöstä, kiinnostuu myös siitä mitä hänelle tapahtuu.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: