13 Tou 2008

Wexi Korhonen, Kuka pelkää kuolemaa. Gummerus 2000

Julkaissut Ritva Sorvali

Erotettu poliisi tutkii murhia Tampereen Pispalassa

Wexi Korhonen on minulle uusi tuttavuus dekkarin tekijänä eikä mikään hassumpi tuttavuus. Hänen päähenkilönsä rikoskonstaapeli Kari Salo seikkailee Tampereella Pispalan maisemissa. Hänestä on löydetty vakava sairaus, joka ajaa hänet ei suinkaan leikkauspöydälle vaan yhä uhkarohkeampiin työsuorituksiin. Sillä Kari Salo ei halua sääliä eikä sympatiaa.

Kari Salo on potkittu pois poliisista sen takia, että hän on toiminut liian omaperäisesti, liian itsenäisesti. Poliisissakin on tiukka hierarkia, johtajat päättävät ja alaiset tottelevat. Etenkin jos johtaja sattuu olemaan erityisen määräämishaluinen, niin hän ei voi sietää itsenäisiin ratkaisuihin mieltynyttä alaista. Ei etenkään jos alainen on vielä hieman viinaan menevä.

Kari Salo tutkii nyt rikoksia yksityisetsivänä. Hän joutuu edelleenkin kumartelemaan poliisia, sillä hänen on saatava käyttää poliisin laboratorioita ja muita nykytutkimusmenetelmiä. Eihän hän voi hankkia yhden miehen toimistoonsa kaikkia vempaimia. Niinpä Salo käyttää hyväkseen entisten työkavereidensa hyväntahtoisuutta.

Kari Salo ja naiset

Kari Salo ei oikein tiedä miten olisi naisten kanssa. Hän ei halua ruveta sairaanhoitaja naisystävänsä vaivoiksi, vaan pakoilee tätä. Suhde entisen naisystävän tyttöön Kreetsuun on luontevampi. Kreetsu kutsuu Saloa isäpeeksi. Salon ja Kreetsun suhde on kuin ainakin hyvä isän ja tyttären suhde. Välillä tuittuillaan ja välillä ollaan aidosti huolissaan toisesta.

Mielenkiintoisesti Korhonen kuvaa keski-ikäisen suomalaisen miehen pohdiskelua uuden tilanteen edessä. Hänellä on syöpä, mutta hän ei halua hoitoa eikä sääliä. Mutta miten hänen elämänsä on oikein mennyt? Miten paljon hänessä on isää ja miten paljon äitiä? Lapsena hän muistaa kokeneensa äidin paljon läheisemmäksi. Mutta onko hän elämässään kuitenkin toteuttanut enemmän sodan käyneen isänsä karua miehen mallia?

Nyt hän on keski-ikäinen ja sairas. Mitä hän on saanut aikaan? Kuka hän oikein on? Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä rikosten selvittelyn lomassa. Sillä Kari Salo ei olisi suomalainen mies, jos hän jäisi neljän seinän sisälle näitä pohtimaan. Ei. Hän kiipeilee pitkin Pispalan rinteitä, haastattelee milloin ketäkin, ottaa yhteyksiä poliisiin ja kyydityttää itseään Kreetsulla milloin mihinkin.

Pääasiana kirjassa on tietenkin tamperelaisen rikollisjengin puuhailu ja poliisin taiteilu sen kiinnisaamisessa. Pitäisi antaa sen verran liekaa, että saisi kunnon näyttöjä. Kari Salo puuhaa siinä välissä ja yrittää taiteilla ettei liikaa astuisi kenenkään varpaille. Hän kun on itsenäisyydestään huolimatta niin riippuvainen toisten tuesta ja avusta. Wexi Korhosen henkilöistä kiinnostuu.

Ritvan dekkariarvostelut: