28 Tou 2008

Harri Nykänen, Raid ja mustempi lammas. WSOY 2000

Julkaissut Ritva Sorvali

Parivaljakko maksamassa velkojaan

Harri Nykänen on kehitellyt erinomaisen romaanihenkilön, Raidin. Tämä liikkuu poliisien ja rikollisten välimaastossa eräänlaisena oman käden oikeuden toteuttajana.

Poliisit tietävät, että Raid on tavallaan palkkamurhaaja, mutta kun mitään todisteita ei ole, niin häneen on vaikea päästä käsiksi. Eikä kaikilla poliiseilla ole tähän edes haluakaan.

Nyt on levinnyt huhu, että Raid liikkuu pitkin Suomea vanhan omaisuus- ja petosrikollisen Nygrenin kanssa. Poliisit ja täkäläiset rikolliset ovat varpaillaan sen suhteen, että mitä tuleman pitää. Mitä Raid ja Nygren oikein kuljeskelevat? Mihin he pyrkivät?

Nykäsen Raid-kirjoja lukee herpaantumatta. Niissä on sekä jännitystä että elämänfilosofiaa ja miesten keskeisiä suhteita. Sekä rikollisten että poliisien puolella eri sukupolvet ottavat tavallaan mittaa toisistaan. Vanhemmat vetoavat elämänkokemukseensa, nuorilla on kovempi vauhti.

Jansson hikoilee kuntoutuksessa

Poliisi Jansson on houkuteltu kuntoutukseen. Onhan hän kieltämättä ylipainoinen ja milloin mikäkin paikka reistaa. Mutta silti hän ei näe hommassa mitään järkeä. Janssonin henkilön avulla paljastuu keski-ikäisen miehen herkkyys naisen kehuille ja katseille. Kuntohoitajan ei tarvitse paljon sanoa, kun mies jo kehittelee romanttisia jatkoja.

Nykäsen tapa kuvata poliiseja on uskottavan tuntuinen. Poliiseillakin on inhimillinen tarve pantata tietoja. Tieto on valtaa, jota ei haluta jakaa ennen kuin viime tipassa. Vasta sitten kun sen jakamisesta on itsellekin jotain hyötyä. Kirjan lopussa poliisien ja rikollisten  suhteista paljastuu kuitenkin aivan uusia yllättäviä kuvioita.

Raid soittaa vanhan tuttunsa poliisi Janssonin kännykkään, että ei kannata hermostua. Mitään rikollista ei ole tekeillä, ei ainakaan mitään sellaista mitä Jansson ei itsekin tekisi. Poliisit kahakoivat keskenään, että annetaanko parivaljakon kuljeskella vai otetaanko kiinni. Poliisien aikaa kuluu turhankin paljon näihin arvovaltakiistoihin.

Vertauskuvallinen matka

Raid ja Nygren vaeltavat kahdestaan läpi Suomen. Kyseessä on siis vaellusromaani.

Tällä vaelluksella on kuitenkin selkeä tarkoitus. Jokaisessa pysähdyspaikassa on jokin tehtävä. Jollain tavalla kyseessä on vertauskuvallinen matka. Matkalla vanhempi mies kertoo nuoremmalle elämästään. Kyseessähän on myös kummi ja kummipoika. Eli miehillä on hyvin pitkäaikainen suhde.

Samalla kun matka jatkuu, Nygren paljastaa Raidille ja samalla lukijalle itseään. Kun hän on istunut vankilassa, hän on lukenut mm. Raamattua. Hän lainailee sieltä sopivia otteita juttujensa lomaan. Nygrenin puheet Raidille ovat kuin testamentti.

Sekä puheet että teot. Ja opetus voisi olla vaikka se, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Varokaa Raidia kaikki petturit

Raid ja mustempi lammas pakottaa pohtimaan sitäkin, että kuka on se mustempi lammas? Missä menee hyvän ja pahan raja? Kun rikollisjoukot ottavat yhteen ja tappavat toinen toisiaan, niin poliisin tehtävä on suojella heitäkin. Poliisi yrittää estää yhteenotot. Poliisi yrittää suojella elämää.

Kun Raidin matkakumppani ampuu yhden Suomen kovaotteisimmista huumepomoista, niin tekeekö hän hyvää vai pahaa? Tällainen kysymys on pakko esittää, sillä kyseisen henkilön kuolema sai monet hänen kiristysnuorassaan olleet ihmiset hengähtämään helpotuksesta. Vihdoinkin oikeus tapahtui.

Raid on yksinäinen harhailija, joka voisi aivan hyvin kuulua myös poliisien porukoihin. Mutta jos hän olisi poliisi, niin hän ei voisi toimia niin suoraviivaisesti kuin hän nyt toimii. Voi tietysti kysyä niinkin, että tarvitaanko Raidia ihan oikeasti?

Ja onko raideja oikeasti olemassa ja jos on niin mikä on heidän roolinsa suomalaisessa oikeusvaltiossa?

Ritvan dekkariarvostelut: