15 Hei 2009

Carlos Ruiz Zafón, Tuulen varjo. Otavan Loistopokkari 2009.

Julkaissut Ritva Sorvali

Espanjan historiaa huikean dekkarin muodossa
Carlos Ruiz Zafón, Tuulen varjo. Otavan Loistopokkari 2009.

Tuulen varjo kauhistuttaa ensin paksuudellaan, pokkarina 647 sivua. Mutta kun makuun pääsee, kirja on pakko lukea loppuun. Kovista aiheistaan huolimatta teos yllättää hillittömällä huumorillaan.

Tuulen varjo kertoo kirjakauppiaista, kirjojen keräilijöistä, köyhyydestä ja rikkaudesta, Barcelonan kaupungin kirjavasta historiasta, kateudesta, katkeruudesta, suuresta rakkaudesta ja luonnottomasta julmuudesta, rohkeudesta ja pelkuruudesta, häpeästä ja anteeksiannosta sekä elämänriemusta.

Kaiken tämän Ruiz Zafón on punonut tavallaan dekkarin kaapuun. Ensin etsitään tiettyjä kirjoja, sitten henkilöitä jotka tietävät jotain kirjoittajasta ja lopulta itse kirjojen kirjoittajaa. Kun koko ajan tihkuu uutta tietoa kirjoittajan lapsuudesta, nuoruudesta, rakkaudesta ja paosta, paljastuu myös kuvatun ajan espanjalainen elämänmeno.

Pääosin eletään 1950-lukua, mutta sivukertomuksissa käydään läpi koko 1900-luvun alkupuoli. Espanjan historia sisällissotineen tihkuu läpi ja värittää henkilöiden elämää. Erityisen pelottavaa on, että kansa jäykistyy kuin kuolleeksi, kun näkee poliisin kävelevän vastaan. Pelottavaa on myös se, että jos sadisti istuu tarpeeksi korkeassa virassa, hän saa kenenkään puuttumatta tehdä mitä hyvänsä.

Oikeastaan kaiken taustalla on neljän koulupojan yhteisö. Pojat ovat syntyneet 1900, kaksi heistä on lähtöisin Barcelonan rikkaimmista perheistä ja kaksi muuta taas köyhimmistä. Pojat käyvät samaa koulua ja heidän vaiheitaan seurataan kirjassa sittemmin aina 1950-luvulle asti.

Kirjakauppiaat tutkivat näiden poikien elämää. He joutuvat tutkimaan näitä asioita, kun he salapoliisin sinnikkyydellä selvittävät yhden kirjan kohtaloa. Kirjallisuus nouseekin Tuulen varjossa arvoon arvaamattomaan. Kirjallisuus on kaikki mitä ihmisellä on. Kirjan avulla ihminen voi peilata omia kokemuksiaan toisen ihmisen kokemuksiin.

Niinpä kirjailija todistaakin useampaan kertaan ”että kirja on peili, josta voimme nähdä vain sen, mitä meillä on sisällämme ja että lukiessamme panemme peliin koko sielumme ja sydämemme”. Tuulen varjo kuvaa ihmisiä, jotka rakastavat kirjoja ja ovat valmiit tekemään mitä hyvänsä kirjallisuuden levittämiseksi. Nämä ihmiset etsivät tärkeäksi kokemaansa kirjaa henkensä kaupalla.

Sen lisäksi että Tuulen varjo antaa läpileikkauksen viime vuosisadan alun Espanjasta, se kertoo huikealla tavalla mahtavista persoonista. Erityisen kiinnostava henkilö oli kirjakauppa-apulainen Fermín, jonka olisin suonut olevan mukana alusta alkaen. Vai oliko hän mukana jo alussa? 

Tuulen varjo on eräänlainen Espanjan Täällä Pohjantähden alla. Sisällissota on niin kova juttu, että vaatii vuosikymmeniä ennen kuin siitä pystyy puhumaan saati kirjoittamaan. Vuosikymmeniä meni meiltä ja näin on todennäköisesti käynyt myös Espanjassa.

Carlos Ruiz Zafón eli lapsuutensa 1960-luvun Barcelonassa ja on todennäköisesti imenyt itseensä tuon ajan ilmapiirin, jossa esimerkiksi sisällissodan kauhut ovat vielä eläneet käsin kosketeltavina. Ei niinkään puheissa kuin yleisessä ilmapiirissä. Tämä ilmapiiri tihkuu läpi kirjan sivuilta.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: