27 Maa 2010

Pirkko Arhippa, On ruusu punainen. Mäkelä 2009.

Julkaissut Ritva Sorvali
https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.59728

Aika ei haalista ruusutarhan tapahtumia
Pirkko Arhippa, On ruusu punainen. Mäkelä 2009.
 

Pirkko Arhippa on sijoittanut viimeisimmän dekkarinsa turkulaiseen kukkatarhaan, Heikintarhaan. Heikintarhan nykyinen omistaja ja johtaja Juhani Kukkola löydetään ruusujensa keskeltä kuolleena, tapettuna.  Arhipan vanha tuttu komisario Varpu Ahava tutustuu tilanteeseen ja myös Heikintarhan liikeyrityksen historiaan.
 

Arhippa kuvaa paljon sitä, miten etenkin naiset ovat pukeutuneet, miten kenenkin kahvipöytä on katettu ja millaisia huonekaluja huushollista löytyy. Kun komisario Varpu Ahava ostaa asuntoa ja myy entistään, kuvataan tarkoin millaiset tapetit missäkin on ja millaiset niihin pitäisi laittaa. Suoraan sanoen en oikein ymmärtänyt asuntokauppojen näin suurta roolia tässä dekkarissa.
 

Jos komisarion omasta elämästä olisi halunnut hakea jotain rinnastusta ruusutarhan tapahtumille, lapsen menetys olisi varmaan toiminut hyvinkin sellaisena. Varpu Ahavan lapsen menetyksestä olisin lukenut kiinnostuneena, sillä en ole lukenut siitä mahdollisesti kertovaa aikaisempaa kirjaa.
 

Murhattu Juhani Kukkola oli nimittäin lapseton. Saadakseen lapsen hän oli nyt tukevassa keski-iässä nainut nuoren naisen Hannen. Hanne oli kuitenkin keskenmenon ja epäonnisten raskaaksituloyritysten näännyttämä. Avioliitto oli ollut vain yhtä lapsenyritystä.
 

Tutkimusten aikana käydään läpi Kukkolan suvun vaiheita. Isä Heikki paljastuu melkoiseksi patriarkaksi ja Juhani poika tämän rinnalla nynneröksi. Tekojaan tai tekemättä jättämisiään ei kuitenkaan pääse pakoon, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Näin käy Juhanillekin. Nuorena olisi kannattanut olla jotain muuta kuin nynnerö.
 

On ruusu punaisen murhamysteeri on hyvin perusteltu ja motivoitu. Ja tavallaan on ymmärrettävää, että Hannen epätoivoinen nykytilanne aktivoi vanhat kaunat ja katkeruudet ja saa aikaan kuvatun teon. Hannen salaperäiset puhelut saavat lopussa luonnollisen selityksen ja samoin hänen autoilunsa ja muu pakoilunsa. Dekkarin kaikkein tärkein asia eli motiivi toimii tässä kirjassa.
 

Ritva Sorvali      
 

 

Ritvan dekkariarvostelut: