24 Hei 2011

Seppo Jokinen, Ajomies. Crime Time, Helsinki 2011.

Julkaissut Ritva Sorvali

Tärkeät teemat nivoutuvat hyvin yhteen Ajomiehessä
Seppo Jokinen, Ajomies. Crime Time, Helsinki 2011.
 

Seppo Jokisen vanha tuttu poliisijoukkio tutkii Ajomiehessä Tampereen rikoksia. Komisario Koskinen yrittää tässä kirjassa turvautua auktoriteettiin saadakseen porukkansa kuriin, mutta saa aikaan vain ihmetteleviä silmäyksiä alaisten kesken: mistäs nyt tuulee? Koskinen on myös antanut periksi vihaamilleen paperitöille. Nyt hän puurtaa niitä mappitolkulla.
 

Ajomiehessä on kaksi ellei suorastaan kolme päätarinaa. Toimittaja Rami Vanninen löydetään ammuttuna Verkatehtaan liepeiltä. Vannisen ruumiin ääreltä löydetään Hannes Häyhäniemi höpisemässä viattomien kärsimyksistä ja muusta päässään pyörivästä. Tamperelainen jokapaikankävelijä Hannes on sattunut sopivasti tähänkin kohtaan.
 

Niinpä Hannes Häyhäniemen avohoitopotilaan tarina kulkee kirjassa yhtenä päätarinana. Hannes on ollut kaupungin linja-autonkuljettaja ja ajanut yhdeksän vuotta sitten pahan kolarin ja ollut sen jälkeen erilaisissa hoidoissa ja tutkimuksissa. Erityisesti komisario Koskinen kiinnostuu sekä Hanneksen nykyisyydestä että etenkin tämän menneisyydestä.
 

Murhatutkimuksissa selviää, että ammuttu toimittaja Rami Vanninen on tutkinut muun muassa norjalaisten mahdollista dopingkytköstä. Niinpä tamperelaispoliisit komennetaan Norjan-reissulle. Siellä ei kuitenkaan suvaita kysymyksiä norjalaisten hiihtäjien dopingin käytöstä, omaa pesää ei haluta liata. Mutta Rami on ollut yhteyksissä myös itäsuuntaan, joten poliisit herkistävät korvansa venäjän kielellekin. Tietokoneet ovat taas keskeisessä asemassa, nehän osaavat kaikki kieletkin.
 

Mutta kuka on rahoittanut toimittaja Rami Vannisen tutkimukset? Tamperelainen julkkis ja vaatekauppias Ellen Piela. Rami oli nimittäin jo jonkin aikaa ahkeroinut Ellen Pielan sängynlämmittäjänä ja tästä hyvästä Ellen oli maksanut hänelle muun muassa asunnon Osloon. Ellen Piela pyörii koko ajan tutkimuksissa mukana. 
 

Ajomiehessä on monta tärkeää ja ajankohtaista teemaa. Avohoitopotilaiden nykytilanne voi johtaa vaikka minkälaisiin yhteiskunnallisiin seuraamuksiin puhumattakaan siitä, mitä se heille itselleen merkitsee. Huippu-urheilun uhrit ja konnat ansaitsevat oman tutkimuksensa. Ja pimeän rahan pesu on sekin iso juttu. Vaikka isoja aiheita on näin paljon, ne kulkevat yllättävän hyvin rinnakkain ja sivuavatkin paikoin toisiaan.
 

Seppo Jokinen kirjoittaa poliiseista, jotka näennäisestä velttoilustaan ja keskinäisestä naljailustaan huolimatta kulkevat tilanteissa silmät ja korvat auki ja tekevät havainnoistaan omia päätelmiään. Näin pienistä palasista kuroutuu vähitellen näyttöverkko, johon tekijä sotkeutuu.
 

Komisario Koskisen henkilökohtainen elämä menee urheiluhulluuksissa saatua polvivammaa potiessa ja pojanpojan eli Eino-vauvan nöpönenää ihmetellessä. Vaunujen kuomun alle kurkitaan tämän tästä ja sieltä näkyvää nenännykeröä pitää isoisän päästä edes sormellaan hipaisemaan. Koskinen on tullut nyt tähän ikään.
 

Ritva Sorvali
           

 

Ritvan dekkariarvostelut: