11 Tou 2012

Seppo Jokinen, Hervantalainen. Crime Time 2012.

Julkaissut Ritva Sorvali

Aikuiset lapset vanhempiensa kimpussa
Seppo Jokinen, Hervantalainen. Crime Time 2012.
 

Olipa taas mukava purjehtia Tampereen Sorille komisario Koskisen tutkimusryhmän joukkoon. Kirjan alussa tosin kuvataan kolmisenkymmentä sivua hervantalaisia vanhuksia ja näiden väkivaltaisia aikuisia lapsia. Kyseessä ovat eräänlaiset kaupunkioloihin pesiytyneet ajoin jopa väkivaltaiset uuninpankkopojat.
 

Tärkeässä roolissa esiintyy myös kotiavustaja Mirkku, joka työssään näkee vanhusten mustelmat, pelonsekaisen kyyristelyn ja muut oireet.  Mutta koska vanhus itse ei halua nostaa syytettä omaa lastaan vastaan, Mirkkukin on aseeton. Myös poliisi on aseeton, ellei joku tee ilmoitusta.
 

Joku hervantalainen kuitenkin päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä, maksaa potut pottuina. Yhä uusia noin 40-vuotiaita miehiä löytyy mukiloituina mikä mistäkin päin Hervantaa, jotkut jopa kuolevat. Mukiloitujen vierestä löytyy aina sorkkarauta, pahoinpitelijän puumerkki.
 

Ydinkysymys tuntuu olevan, mistä pahoinpitelijä saa tiedot vanhuksista ja näiden väkivaltaisista pojista. Kenenkään ei pitäisi niistä tietää, kun vanhukset eivät kerro. Häpeä omasta epäonnistumisesta vanhempana, pelko ja hauras toive että jos poika kuitenkin vielä muuttuisi pitävät vanhukset hiljaisina.
 

Poliisissa tapahtuu. Risto Matias Rusinpää joutuu leikkaukseen, sijaiseksi tulee - nainen. Pitkäaikainen apulainen Taru Luttinen komeilee yhä istuvammissa mekoissa, mikä sekä ihmetyttää että ihastuttaa Koskista. Kirjan lopulla korostuu poliisin päätehtävä, joka on suojella ihmishenkiä. Poliisi yltyy tuolloin melkoiseen rynnäkköön jopa vanhusten pahoinpitelijöiden suojelussa. 
 

Komisario Koskisen ex-vaimo Raija pyörii taas kuvioissa, pojanpojalle Einolle pitää molempien isovanhempien saada lirkutella. Molemmat elävät tahoillaan sinkkuina, mutta herää kysymys, että kuinka pitkään. Koskisen Antti-pojan perhekuviot tuovat kirjaan normaalin elämän vakautta muuten onnettomien perhetilanteiden rinnalle. Koskisen työ on kuitenkin pääasia, yksityiselämää vilautellaan sopivassa määrin. Hyvä niin. 
 

Ritva Sorvali
 

Ritvan dekkariarvostelut: