31 Jou 2013

Pasi Luhtaniemi, Sokea piste. Atena 2013.

Julkaissut Ritva Sorvali

Johtolankojen etsintää nettimaailmassa

Pasi Luhtaniemi, Sokea piste. Atena 2013.

Sokea piste kertoo verkkosivuyhtiöstä, alan patenteista, hakkeroinnista, keskustelupalstoista eli kaiken kaikkiaan uusmediamaailmasta. Tämä aihepiiri saattaa aiheuttaa joillekin lukijoille sen sokean pisteen, jonka takia kirjaa voi olla vaikea seurata. Mutta vaikka pyöritään paljon nettiavaruuksissa, henkilöt ovat kuitenkin pääasiassa lihaa ja verta, he syövät ja juovat kuten me tavalliset pulliaisetkin.

Kirjan alussa kuolee yhtiön ohjelmoija Samuel. Poliisi päätyy melko pian siihen, että kyseessä on murha, ja että aika monella on ollut hampaankolossa jotain Samuelia vastaan: Samuel on ollut liian hyvä. Samuel on päässyt lähes kaikille sivustoille ja samalla osannut peittää jälkensä.

Poliisinkin pitää osata seikkailla nettimaailmassa. Poliisilla pitää olla omia hakkereita, suojausten murtajia, poliisin pitää etsiä jälkiä ja johtolankoja nimenomaan netistä. Niinpä vanhemman polven poliisit saattavat kokea eläkeputken suorastaan pelastusrenkaana.

Jonkin verran mielessäni sekoittui netin virtuaalitodellisuus ja ihmismielen eri kerrokset, varmaan kirjailija oli tätä vaikutelmaa tavoitellutkin. Murhatun Samuelin yhteistyökumppani Erik alkaa nimittäin oirehtia, päätä särkee, näkö menee ja vähitellen taitaa mennä muistikin. Mitä kirjailija haluaa sanoa tällä kaikella sairastavuudella? Meneekö Erikiltä näkö kuten Oidipukselta, kun omat teot alkavat kauhistuttaa?

Luulen että kirjan loppusivujen oivaltaminen vaatii lukijalta paitsi kohtalaisen hyvää näköä myös hyviä hoksottimia. Tarina sinänsä pysyy kasassa, kirjailijalla on langat käsissään ja hän vetelee niistä aina sopivin välein. Pakko on kuitenkin myöntää, että muutaman kerran koin olevani ikään kuin tyhjän päällä. Syynä saattaa olla huolimaton lukeminen tai liian monta sokeaa pistettä.

Ritva Sorvali

      

Ritvan dekkariarvostelut: