25 Tou 2015

Elina Pulli, Tukkasurma. Schildts & Söderströms 2015.

Julkaissut Ritva Sorvali

Lapsuuden kokemukset kaiken takana

Elina Pulli, Tukkasurma. Schildts & Söderströms 2015.

Mietin jo Tukkasurmaa lukiessa, että mitä tämä on eniten: sairauskertomus, rakkaustarina, yhteiskunnallinen romaani vai dekkari?

Alussa kuvataan päähenkilön Maarian syöpähoitoja ja tuntemuksia sairauden eri vaiheissa. Syöpä kummittelee mukana koko kirjan ajan, se on tapahtumien taustalla.

Pääosa henkilöistä on naisia, jotka puhuvat toisilleen rakkauksistaan. Myös Maaria hellii tämän tästä omaa rakkauselämäänsä, joka on syövän takia jäänyt vähän sivuraiteelle. Onko tämä siis ensisijaisesti rakkausromaani?

Päähenkilön työpaikka lastentarha tuo kirjaan lapsiperheiden kirjon ja sitä kautta koko yhteiskunnan. Etenkin kun juuri lastentarhassa tapahtuu kirjan ensimmäinen murha, tuo miljöö korostuu.

Kirja etenee tilanteesta toiseen Maarian avulla. Rinnakkain tämän nykyhetkessä kulkevan tarinan kanssa menevät nuoruusvuosien päiväkirjat. Näistä paljastuu karunoloinen lapsuus.

Koska yhtenä tapahtumapaikkana on lastentarha ja lapsuus nousee myös päiväkirjojen avulla esille, kaiken tapahtumisen taustalla ja toiminnan pontimena näyttäisi olevan ankeahko lapsuus. Tukkasurma pyörinee siis yhteiskunnallisen romaanin ja dekkarin rajamailla.

Vaikka kodin arkiset yksityiskohdat saattavat joskus olla tarinan suola, tässä kirjassa niitä oli ehkä liikaakin. Eli juonen imu saattoi pysähtyä keittiöön. Henkilöitä oli melkoinen liuta, joten monet heistä jäivät maininnan asteelle.

Tästä kaikesta huolimatta kirjan rakenne pitää kutinsa. Lopussa runsaat juonenkäänteet solmiutuvat yhteen, ja teema kirkastuu: lapsi tarvitsee ainakin yhden ihmisen joka ottaa hänestä vastuun, pitää hänestä huolta.

Ritva Sorvali            

Ritvan dekkariarvostelut: