29 Tou 2015

Tapani Bagge, Pieni talvisota. Crime Time 2015.

Julkaissut Ritva Sorvali
https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.77988

Jengiläiset sotasilla Hämeenlinnan ympäristössä

Tapani Bagge, Pieni talvisota. Crime Time 2015.

Pientä talvisotaa käydään syksyllä 2014 Etelä-Hämeessä, Hämeenlinnan, Keravan, Riihimäen, Janakkalan, Hauhon, Tuuloksen, Järvenpään, Sipoon ja ehkä vielä jonkun muunkin paikkakunnan alueella. Paikkakuntien rikollisjengit vartioivat alueitaan ja listivät toisiaan kuten sodassa ainakin.

Sen lisäksi että kilpaileva jengi pitää nitistää, käydään myös eräänlaisia sisällissotia jengien sisällä, kamppaillaan jengien johtajuudesta tai muista merkittävistä paikoista. Osa johtajista on vankilassa ja yrittää sieltä käsin esimerkiksi vaimon kautta hoitaa hommia. Naiset temmeltävät siinä missä miehetkin.

Kirjassa on valtavasti henkilöitä ja eri ryhmittymiä, vähintään puolen tusinaa erilaista joukkiota. Tipahdin näiden kyydistä jo hyvissä ajoin. Kyydistä tosiaan, sillä autolla huristellaan melkoista vauhtia pitäjästä toiseen eikä pyssyjen käyttöä säästellä. Ihmisen ampuminen hoituu muun menon ohessa eikä uhreja jäädä suremaan.

Jengiläisten lisäksi liikutaan poliisien mukana. Osa poliiseista on tuttuja Baggen aiemmista kirjoista, ainakin Leila pikkupoikansa Valton kanssa. Valton isä Allu puolestaan pyörii rikollisjengeissä. Jengiläisten ja poliisien lisäksi Bagge kuvaa entisiä poliiseja, jotka saattavat työllistyä vartijoiksi tai vakuutusetsiviksi.

Vaikka pyssyjen pauke tuntuu vieraalta, pakko on ihailla Baggen lennokasta kieltä. Erityisesti repliikit suoltuvat sujuvasti ja vaikka kaikkea sanastoa en välttämättä edes ymmärtänyt, asiayhteys piti jotenkin kärryillä. Hyvä on myös Baggen tiukka ongelmakeskeinen linja. Esimerkiksi poliisihäistä kuvattiin vain se kohta, jossa edellisiltana rankasti juhlinutta sulhasta odotellaan kirkkoon.

Sen sijaan miljöökuvaus ja osin henkilökuvauskin jäävät juonen varjoon. Kirjassa ajetaan monilla paikkakunnilla, mutta ikään kuin oltaisiin koko ajan samassa paikassa. Myös rikollisjengiläiset muistuttavat toisiaan, esimerkiksi yhtään kuollutta en jäänyt suremaan.

Niinpä tulikin mieleeni kysymys, että mikä on tällaisen juonikeskeisen kuvauksen tavoite ja tarkoitus? Mitä kirjailija haluaa sanoa? Tämä asia ei minulle täysin kirkastunut.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: