13 Elo 2015

Jo Nesbo, Lumiukko. Johnny Kniga 2008.

Julkaissut Ritva Sorvali

Kun lapsen sisällä värjöttelee kylmä lumiukko

Jo Nesbo, Lumiukko. Johnny Kniga 2008.

Kun pihalle ilmestyy lumiukko, pitää olla erityisen varuillaan. Sillä lumiukko ennustaa katoamisia ja murhia. Nesbon Lumiukossa jahdataan sarjamurhaajaa, sillä jatkuvasti katoaa etenkin nuorehkoja naisia. Poliisit pohtivat mikä yhdistää näitä katoamisia.

En pitänyt sarjamurhaajan oudoista tappamistavoista enkä muutenkaan tämän kirjan turhan yksityiskohtaisista kuolemankuvauksista. Kirjan lopussa oli onneksi melko kattava analyysi sarjamurhaajan taustasta, mikä ainakin osittain selitti, miksi hänestä tuli sellainen kuin tuli.

Pääselitys kaikelle tapahtuneelle näyttää olevan se, että lapsen mieli saattaa kylmetä jo lapsena. Tämä voi johtua vanhempien tai jommankumman vanhemman petoksesta, ja lapsen jättämisestä yksin tämän asian kanssa. Tuolloin lapselta ikään kuin häviää vanhempien kannattelema tulevaisuus ja toivo.

Poliisien keskinäiset kärhämät, nokittelut, kateudet ja kaunat tihkuvat kirjan sivuilta. Niin sanotut kenttämiehet eivät ole poliisissa niin arvostettuja kuin ylemmissä viroissa pöytiensä takana istuvat byrokraatit.

Pidän Nesbon kirjojen päähenkilöstä Harry Homesta, hänen puolestaan saa pelätä tämän tästä. Hänellä on taipumus saattaa itsensä tutkimuksen aikana aivan luonnottomiin vaaratilanteisiin. Tämä tuntui jo osittain turhalta jännityksen paisuttelulta. Harry on hyvin suomalaisen oloinen mörkki jörrikkä, joka kaihtaa juhlatilaisuuksia ja hempeilyä, haluaa toimia yksin ja itsenäisesti ja joutuu koko ajan pakoilemaan viinapirua.

Lumiukko sitoo nämä tarinat yhteen. Lumiukko on hyvä symboli kaikelle sille sisäiselle kylmyydelle ja kateudelle, jota murhien tekijästä huokuu. Tekijältä puuttuu kaikenlainen empatia, kyky asettua toisten asemaan. Niinpä hän voi kehitellä mitä hurjimpia tappamistapoja.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: