29 Huh 2016

Mari Pyy, Paperiton. Myllylahti 2015.

Julkaissut Ritva Sorvali

Maahanmuuttajien terveysasemalla kuohuu

Mari Pyy, Paperiton. Myllylahti 2015.

Mari Pyyn toinen jännitysromaani Paperiton kertoo maahanmuuttajien terveysasemasta, jota paikalliset asukkaat häätävät alueeltaan. Muutamien asukkaiden mielestä terveysasemasta on haittaa heidän asumiselleen ja ainakin asuntojen hinnat laskevat.

Myös terveysasemalla kytee erilaisia hankkeita, sinne sovitaan yöllisiä tapaamisia; poliisi ja ambulanssi kaahaavat paikalle tämän tästä. Asema suljetaan moniksi päiviksi, ja kun se taas avataan, eräänlainen epävarmuus velloo sen ympärillä. Valtuusto äänestää aseman jatkosta.

Asioita katsellaan sosiaalityöntekijä Inka Uusimaan kautta, hän toimii asemalla vapaaehtoistyöntekijänä. Hän haluaa auttaa ihmisiä, antaa jopa kotinsa pakoilevien suojapaikaksi. Mutta kun tuttuja ihmisiä alkaa kuolla, pelko ja epäluulo leviää kaikkien välille.

Monien ristiriitojen juuret menevät ainakin 30 vuoden taakse. Suomessa on osattu vastustaa maahanmuuttoa kaikkina aikoina alkaen venäläisten emigranttien tulosta noin 100 vuotta sitten ja viime sotien aiheuttamasta karjalaisten siirtolaisuudesta. Vieraita ei ole haluttu lähipiiriin ei ainakaan naapuriin.

Mari Pyy nostaa isoon rooliin eläkeläiset opettajat, jotka pelokkaasti katselevat ikkunastaan terveysaseman asiakkaita. Miksi nämä kansankynttilät kyyristelevät verhojen takana omissa ennakkoluuloissaan eivätkä mene tutustumaan uusiin naapureihinsa? Ja tulee mieleen, että millaista maailmankuvaa he ovatkaan välittäneet oppilailleen?

Kirjan kuvaamat terveysaseman asiakkaat ovat sitä kaikkein heikointa joukkoa, paperittomia, joidenkin mielestä laittomia. Heidän kimppuunsa on helppo käydä, heillä ei ole juuri mitään oikeuksia. Hienoa että Mari Pyy on nostanut juuri heidät keskiöön, vaikka heidän tilannettaan olisi voinut kuvata vielä paljon tarkemmin.

Kirjan pahikset eivät löydy paperittomista eivätkä muutenkaan yhteiskunnan heikommista vaan hyvin koulutetusta ja arvostetusta porukasta. Näillä ei ole puhtaat jauhot pussissa vaan kaikkea muuta. Hyvä näin, dekkari voikin rakenneratkaisuillaan tasoittaa luokkien välisiä eroja.

Ritva Sorvali      

 

Ritvan dekkariarvostelut: