21 Kes 2016

Sofi Oksanen, Norma. Like 2015.

Julkaissut Ritva Sorvali

En saanut Normaa luetuksi

Sofi Oksanen, Norma. Like 2015.

Olen lukenut Sofi Oksasen kirjat Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat. Pidin erityisesti Puhdistuksesta, joka on vahva romaani. Kun kyyhkyset katosivat on vaikeammin luettava, vaikeammin avautuva, mutta tärkeä kirja sekin.

Kun aloitin Norman, odotin samantapaista lukukokemusta. Mutta miksi en tahtonut päästä kirjassa eteenpäin? Kirja alkaa Norman äidin hautajaisista. Jo ensimmäisillä 15 sivulla tarinaan on ryöpsähtänyt kymmenkunta henkilöä. Myöhemmin henkilöitä tulee lisää.

Henkilöiden lisäksi paikat vilistävät sivuilla. Pääosin ollaan Helsingissä, mutta henkilöt ovat matkustelleet ainakin Thaimaassa, Vietnamissa, Bangkokissa, Ukrainassa, Kiovassa, eri puolilla Ruotsissa, Pariisissa ja Amerikassa. Suku on kotoisin Kuopion suunnalta, joten sielläkin ollaan välillä.

Aika lienee pääosin nykyaikaa, mutta keski-ikäisten nuoruus tulee esiin ja suvun historiaa aina 100 vuoden taakse. Kirja on jaettu 12 isompaan lukuun, joiden kunkin alussa on eräänlainen motto-osuus. Ei tässä vielä mitään, mutta koska jostain syystä en kiinnostunut näistä henkilöistä, en meinannut päästä kirjassa ollenkaan eteenpäin.

Kirjassa puhutaan paljon hiuksista, suvun naisten hiukset kasvavat aivan holtittomasti. Tällä asialla tehdään bisnestä, ja suurin osa ihmisistä tuntui olevan tekemisissä tämä bisneksen kanssa, mutta jotenkin hiusasiakin jäi turhan hämäräksi. En päässyt selville kuka oli kenenkin puolella, mistä tässä kirjassa oikein oli kyse?

Niinpä en jaksanut lukea kirjaa loppuun.

Ritva Sorvali     

Ritvan dekkariarvostelut: