4 Hei 2016

Arnaldur Indridason, Menneet ja kadonneet. Blue Moon 2012.

Julkaissut Ritva Sorvali
https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.62307

Läheisten syyllisyydentunne voi estää katoamisten selvityksen

Arnaldur Indridason, Menneet ja kadonneet. Blue Moon 2012.

Menneet ja kadonneet pyrkii selvittämään poliisi Erlendurin pikkuveljen katoamistapausta ja muitakin katoamisia. Katoamisiin näyttää liittyvän paitsi katoamishetken hätä ja suru myös jälkeenjäävien elinikäinen epätietoisuus ja myös syyllisyys tapahtuneesta: jos olisin tehnyt toisin, niin ei olisi tapahtunut. Näin etenkin silloin, jos ruumista ei ole löydetty.

Erlendurin pikkuveli on kulkenut tämän unissa vuosikymmeniä. Lisäksi se on pyörinyt myös arkitajunnassa ja aktivoitunut erityisesti poliisin kohtaamissa uusissa katoamistapauksissa. Niinpä Erlendur on jo useampana vuonna majaillut kotiseudullaan tutkimassa sekä pikkuveljensä katoamista että muita tapauksia. Nyt hän keskittyy erityisesti vuonna 1942 kadonneen Matthildurin tarinaan. Tarinan mukaan tämä on kadonnut myrskyssä ja ajautunut ehkä joen mukana mereen. Ruumista ei ole löydetty. 

Erlendur kiertää haastattelemassa vanhoja ihmisiä. Monet eivät pidä hänen kysymyksistään. Monen kohdalla tilanne on ristiriitainen, toisaalta haluaisi että asia selvitettäisiin, mutta oma syyllisyydentunne ajaa vastustamaan selvitystä. Syyllisyydentunne voi olla itse tehty tai jonkun toisen tarkoituksella aikaansaama, mutta tunne on kuitenkin pitänyt ihmisten suut supussa vuosikymmeniä. Pienistä paloista Erlendur nyt kokoaa tilkkutäkkiään ja pääseekin eteenpäin.

Asiaa varmaan auttaa se, että Erlendur pitää majaa entisessä kotitalossaan, joka on ajat sitten autioitunut, ja vain osa katosta ja seinistä on jäljellä. Jossain nurkassa on sen verran sateen- ja tulensuojaa, että sinne saa luotua itselleen ”kodin”. Sinne saa levitettyä makuupussin ja lisäpeitot. Siellä Erlendur kärvistelee viikkotolkulla, käy uimahallissa suihkussa, ostaa kahvilasta kahvia termokseensa ja yrittää päästä tapausten jäljille. Samalla hän kokee omissa nahoissaan, miltä kylmä tuntuu.

Pikkuveljen katoaminen on Erlendurille päähänpinttymä. Se on pyörinyt hänen päässään osittain sen takia, että hän ei ole saanut kenellekään tunnustettua omaa syyllisyyttään. Kun isä vaati häntä mukaansa tarkistamaan lampaiden oloja, hän puolestaan vaati, että myös pikkuveljen on tultava mukaan. Kun he kaikki tuolla matkalla joutuivat lumimyrskyyn, jossa pikkuveli katosi, hän koki aiheuttaneensa tämän kuoleman. Koska hän ei ole saanut puhuttua tästä asiasta kenenkään kanssa, se on pyörinyt hänen mielessään vuosikymmeniä. 

Ritva Sorvali              

Ritvan dekkariarvostelut: