30 Huh 2017

Nele Neuhaus, Lumikin on kuoltava. Wsoy 2016.

Julkaissut Ritva Sorvali

Tyttöjen kuolema lamautti kylän

Nele Neuhaus, Lumikin on kuoltava. Wsoy 2016.

Lumikin tapahtumat on sijoitettu pieneen Altenhainiin, johon vankilasta vapautuva Topias palaa. Hän on istunut vankilassa 10 vuotta tuomittuna kahden paikallisen tytön murhasta. Tällä välin kylä on kääntänyt selkänsä hänen vanhemmilleen eikä suvaitse Topiastakaan joukkoonsa. Kylän yllä väreilee monen salaisuuden vyyhti, tätä kirjailija raottaa näkyville vähitellen.

Hieman uskomattomalta tuntuivat kylän lynkkausporukan kovat otteet. Ihmisille ei riitä, että Topias on kärsinyt hänelle määrätyn rangaistuksen ja että hänen vanhempiensa elinkeino ja elämä on tuhottu. Ei. Topias pitää mukiloida henkihieveriin ja uhata vielä pahemmalla. Edelleen isän seinään pitää kirjoittaa törkylauseita, äiti pitää yrittää tappaa. Kylän viha on pohjaton. 

Juuri tätä kylän lähestulkoon yksimielistä vihanpitoa ihmettelin. Tietysti monella on paljon pelissä, rahaa, asema, maine, työpaikka. Näiden puolesta voi vaikka tappaa. Mutta vaikka tietty mafia kylää hallitseekin, ihmisten näin suuri lojaalisuus sitä kohtaan ihmetyttää. Onko se saksalainen ilmiö?

Hyvää tässä kirjassa on tarinan rakentelu. Koko ajan avautuu uusia väyliä asian ytimeen, ja koko ajan paha vaihtaa paikkaa. Kun lukijana on ruvennut ajattelemaan, että joo, tämähän se tässä on kaiken takana, tilanne muuttuukin. Avautuu uusi näkökulma.

Hyvänä pidin myös sitä, että Neuhaus nostaa sankareina esiin kohtalon kolhimia ihmisiä. Heistä löytyy yllättäen sellaista rohkeutta ja taitoa, jolla päästään eteenpäin. Mielenkiintoisesti kirjassa on kuvattu muun muassa autistisen Thiesin kokemuksia ja havaintoja tapahtumien ytimessä.        

Hyvää on myös se, että kirjailija ei selitä. Esimerkiksi lopussa lukijan tehtäväksi jää punoa langat yhteen. Kirjailija ikään kuin jättää kokonaan kirjoittamatta sen luvun, jossa kerrottaisiin kuinka kenenkin elämä sujui tapahtumien jälkeen. Pienien vihjeiden ja tiedonmurujen avulla lukija kirjoittaa mielessään kirjan loppuun.

Luin Lumikin on kuoltava kansilehdiltä, että Nele Neuhaus kirjoittaa poliisiromaanisarjaa, jossa samat poliisit selvittelevät aina eri rikoksia. Niinpä poliisit ovat tässäkin kirjassa isossa roolissa, ehkä jopa liian isossa roolissa. Heidän yksityiselämänsä ristiriidat nousevat lähes yhtä tärkeiksi kuin varsinainen tutkimuksen kohde, josta olisin lukenut enemmänkin.

Tarina kuitenkin veti. Luin Nele Neuhausin Lumikin nopeasti, vaikka kirjassa yli 500 sivua.

Ritva Sorvali

 

 

Ritvan dekkariarvostelut: