13 Kes 2019

Makupaloja perjantailta

Julkaissut Tuija Hanski

Kouvolan Dekkaripäiviä vietettiin varsin helteisissä olosuhteissa, kun vuosituhannen kuumuus iski Kouvolaankin. Myös tunnelma oli päivillä lämminhenkinen ja kotoinen. Tässä parhaimpia makupaloja perjantain tapahtumista:

DSC01199.gif
Kuvassa Riikka Karppinen ja Ritva Sorvali.

Riikka Karppinen kertoi, että rakkaus luontoon teki hänestä luontoaktivistin jo kouluikäisenä. Hän liikkui tuolloin luonnossa paljon mummonsa kanssa ja mietti, onko luonto niin rajaton, että sitä riittää loputtomiin. Hän korosti puheenvuorossaan, että jokaisen ihmisen tulee toimia luonnon hyväksi itse, eikä jäädä katsomaan, mitä muut tekevät.

Luonnon suojelusta ei saisi aina antaa periksi esimerkiksi elinkeinoelämän hyväksi. Kevään suurmielenosoitus ilmaston puolesta Helsingissä ilahduttaa Karppista ja hän uskoo, että pystymme vaikuttamaan luontoon. Toivottomuuteen ei saa vajota. Yksi konkreettinen keino luonnon puolesta käytävään taisteluun on käydä itse luonnossa, kokea luonnon rauha ja tuntea tuuli iholla.

 

DSC01216.gif
Kuvassa kirjastotoimenjohtaja Selja Kunttu ja kirjailija Mikko Porvali.

Mikko Porvalin luentoja on toivottu kirjastolta usean vuoden ajan. Oli mukava saada täyttää yleisön toiveet.

Kirjailijan tausta poliisin rikostutkijana ja toisaalta historioitsijana näkyi luennossa, jonka aiheena oli Rikospoliisin historiaa: elämää Viipurin poliisilaitoksessa ja Etsivällä osastolla 1919-1944. Mukaansatempaavaa luentoa täydensi kuvaesitys, joka auttoi yleisöä hahmottamaan rikostutkimuksen kehitystä vuosikymmenten kuluessa.

Luennossa kuultiin, miten ihmisiä alettiin aikojen kuluessa tunnistaa luotettavasti tai miten sormenjäljestä tuli Suomen tuomioistuimelle kelpaavaa näyttöä. Tiedot perustuivat poliisin perinnetyöhön, Keskusrikospoliisin kokoelmiin sekä kirjailijan taustatutkimuksiin Viipurin poliisilaitoksesta.

DSC01220.gif
Matti Pätäri haastattelee kirjailija Jussi Kokkosta.

Norasta tuntui, että puhelimen kuuloke painoi ainakin tonnin, kun hän piteli sitä oikeassa kädessään samalla, kun naputteli vasemmalla kädellään pieneen muistilappuun kirjoittamaansa numerosarjaa. Oli Miettisen psykologisen silmän syytä tai ansiota, että juuri Nora oli valittu soittamaan naiselle. Naputettuaan viimeisen numeron Nora jännittyi suoraksi tuolillaan.

Nainen vastasi heti. Hennolla äänellä hän sanoi: "Lumikki! Ja sinä olet varmaan kiltti poliisisetä."

- - - -
Yö oli tyyni. Vaikka ei ollut vielä juhannuksenajan valkoinen Pohjolan yö, Nora näki selvästi naisen silhuetin vettä ja taivasta vasten, kun tämä seisoi hiekalla jalat melkein vedessä. Silmin ei voinut erottaa, katsoiko nainen kohti Noraa vai järvelle, mutta Noralla oli tunne, että hän näki naisesta vain selän. Nora alkoi kävellä hitaasti rantaan partioauton luota. Tämä oli poliisin työtä, mutta Nora myönsi itselleen ottavansa täysin tarpeettoman riskin. Nainen oli kolminkertainen surmaaja ja siis täysin arvaamaton, ehkä psykopaatti. Kukaties hän oli päättänyt ampua ensimmäisen poliisin, joka yrittäisi ottaa hänet kiinni. Mikä tahansa oli mahdollista.

Tästä Kouvolan Dekkaripäiville kirjoittamasta Lumikki-novellista ponnahti Jussi Kokkosen kirjailijanura käyntiin. Päätuomari uskoi kirjoitukseen, niin myös kirjoittaja. Tosin vasta useiden vuosien kuluttua. Jussi Kokkonen kertoi yleisölle, miten matka Dekkaripäiviltä kirjailijaksi kehittyi.

Ote novellikokoelmasta Rikos pikkukaupungissa (Kouvolan kaupunki, 2003)

Tapahtumapaikka: