24 Maa 2020

Marja Björk, Raaka-Arska, Sirppisilmä. Arktinen Banaani 2019.

https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.1377398

Hakaniemen apteekkilaiset tulilinjalla

Marja Björk, Raaka-Arska, Sirppisilmä. Arktinen Banaani 2019.

 

Marja Björkin esikoisdekkari Raaka-Arska, Sirppisilmä kertoo Helsingin Hakaniemestä, Ympyrätalon ja Arenan talon tienoosta. Oikeastaan pääosa henkilöistä asuu Arenan talossa eli Ympyrätalon vieressä seisovassa kolmitornisessa tiilitalossa. Tuossa talossa on kirjan mukaan muun muassa seitsemän ravintolaa. 

 

Raaka-Arska itse on lähellä sijaitsevan ravintola Sillankorvan kokki oikealta nimeltään Airi Turpeinen, neljävitonen Pielisjärveltä kotoisin oleva akka. Nimi Raaka-Arska kuvannee sitä, että hän on melko ronskipuheinen, puhuu ikään kuin monet miehet. Arska asuu Arenan talossa apteekkaripariskunnan alapuolella.

 

Arska on paikalla kokkina, kun Hakaniemen apteekkarit juhlivat yläkerran asunnossa ja juhlan isäntä saa surmansa, kuolee syötyään jotain. Niinpä Arska rupeaa tavallaan tutkimaan apteekkari Askon kuolemaa. Kirjassa puhutaan melkoisesti apteekkarien asioista, lääkkeiden saannista, hinnoittelusta, apteekkarien rikastumisesta, keskinäisestä kateudesta ja verojen kiertämisestä ilmoittamalla vähennyksiin mitä vain ja niin edelleen.

 

Oikeastaan kaikki kirjan henkilöt ovat keski-ikäisiä tai vanhempia, ja pääosa heistä tosiaan apteekkareita. Puhutaan myös siitä, kuinka apteekin asiakkaat kattavat koko yhteiskunnan, kaikkien raha kelpaa. Apteekkarit myös kilpailevat hyvistä kauppapaikoista ja saattavat kantaa toisilleen kaunaa hävittyään jonkin hyvän paikan hakemisessa.

 

Arskan tarinaa kerrotaan sekä minä-muodossa että hän-muodossa, etenkin kirjan alkupuolella nuo muodot vaihtelevat. Muutkin pääsevät kertomaan elämästään, esimerkiksi Monicalla on omia lukujaan. Muutaman kerran Arska palaa muistoissaan pielisjärveläiseen lapsuuteensa, isäänsä ja äitiinsä. Arska vaikuttaa ja haluaakin vaikuttaa stadilaiselta, vaikka todellakin on maalta kotoisin oleva työläistyttö.

 

Jonkin verran kirjaan oli jäänyt turhan käytettyjä sanontoja, kuten että porukkaa on kuin helluntain epistolassa tai kuin Vilkkilässä kissoja. Mutta pidin siitä, että henkilöt pohtivat, mitä he elämällään oikein tekisivät. Riittääkö se, että vain elää ja hengittää? Tätä etenkin eläkeiän kynnyksellä olevat ihmiset joutuvat pohtimaan, sillä eläkkeelläkin elämällä pitäisi olla jokin idea.

 

Pidin siitäkin, että perusjoukko oli yhtenäinen, apteekkarivaltainen, ja että pyörittiin melko pienellä alueella, Helsingin Hakaniemessä. Tässä dekkarissa ei ollut yhtään poliisia, rikosta tutkitaan yhdessä perusjoukon kanssa päähenkilön Raaka-Arskan johdolla.

 

Ehkä Raaka-Arska tutkii vielä muitakin rikoksia vaikkapa Sillankorvan liepeillä.

 

Ritva Sorvali      

 

 

 

 

Ritvan dekkariarvostelut: