Seppo Jokisen uusin dekkari Vilpittömässä mielessä on hyvä ja tärkeä kirja. Se kertoo siitä, mitä hylätty, torjuttu ja mitätöity ihminen saa aikaan. Kirja kertoo siitäkin, miten me kaikki olemme vastuussa toisistamme. Me olemme veljemme ja kaikkien muidenkin elämäämme sivuavien ihmisten vartijoita.
Seppo Jokisen viimeisimmässä kirjassa ”Suurta pahaa” tuntuu siltä, että pahan tekemisen keinot ovat nousseet päärooliin. Sivummalle jää se, mistä kaikki oikein sai alkunsa, miksi mitäkin oikein tehdään.
Kirjastosta löytyy sormi ja hautausmaalta päätön ruumis. Siinäpä ongelmaa kerrakseen. Aluksi luullaan, että kadonneeksi ilmoitettu mies on noiden ruumiinosien omistaja, mutta eipä taida ollakaan.
Murha Helsingin teatterimaailmassa
Macbeth on kuollut kertoo Helsingin Lauttasaareen sijoitetusta murhasta. Tunnettu suomalainen miesnäyttelijä tekee yhteistä projektia tunnetun naispuolisen näyttelijän kanssa. Heillä on tarkoitus esittää yhdessä palasia Shakepearesta. Juuri ennen ensi-iltaa Arttu Jaala kuitenkin murhataan.
Outi Pakkanen kuvaa dekkareissaan Helsinkiä. Ja vielä sellaista Helsinkiä, jossa majaillaan kaupungin keskustan vanhojen talojen ylimpien kerrosten lukaaleissa ja katsellaan Helsingin kattojen yli. Näin kirjan kuvaamat henkilöt moneen otteeseen tekevät.
Outi Pakkanen on pitkän linjan dekkarikirjailijamme. Viimeisimmässä kirjassaan ”Yön yli” hän paneutuu vuosien takaiseen kiusaamisasiaan ja sijoittaa tapahtumat pääasiassa Helsingin Lauttasaareen. Lauttasaaren kaunis naiskirkkoherra kutsutaan siunaamaan vastikään kuollutta vanhaa rouvaa.
Kirjailija Outi Pakkanen on kuvannut jo lukuisissa dekkareissaan Helsinkiä, etenkin Lauttasaaren ja Kampin tienoita. ”Punaisessa pallotuolissa” kuljetaan pitkin Runeberginkatua, Fredrikinkatua tai Lönnrothinkatua, poiketaan ostoksille Hietalahden halliin tai istutaan Kiasmassa kahvilla.
Pakkasen henkilöt kävelevät pitkin Helsinkiä, harvemmin liikutaan autolla. Joten Helsinki tuntuu hänen kirjoissaan tavallaan pikkukaupungilta, koko ajan pysytellään vain pienellä alueella. Kahvilat, kaupat, näyteikkunat, rakennustyömaat ja porttikongit tulevat tutuiksi.
Voiko mies puolustautua kähmintäväitösten edessä
Outi Pakkanen on tarttunut vakavaan ja ajankohtaiseen aiheeseen. Hän kuvaa uusimmassa kirjassaan hyvin uskottavasti ja vaikuttavasti nuorten tyttöjen halua päästä lehtien palstoille ja maineeseen hinnalla millä hyvänsä.
Kirja on sijoitettu lauttasaarelaiseen kouluun. Koulun oppilas syyttää käsityönopettajaansa Juhaa seksuaalisesta häirinnästä. Mitä vaihtoehtoja Juhalla on? Juha jättäytyy sairaslomalle. Hän ei rupea selittelemään mitään, koska katsoo pelinsä pelatuksi. Etenkin naisopettajat ovat tytön takana.
Anja Angel osoittautuu kirjassaan ”Kuoleman koskea piste” erinomaiseksi dekkarikirjailijaksi. Angel kuvaa keski-ikäisen, sivistyneen ja varakkaan naisen kujanjuoksua pakoon hankalasta tilanteesta. Tähän tilanteeseen nainen on ajautunut hakiessaan hierojalta apua selkävaivoihinsa.
Jo ensimmäisellä hierontakerralla nainen tajuaa, että hieroja tarjoilee palveluitaan muihinkin kuin selkävaivoihin. Ja kun hieroja osaa taitavasti käytellä käsiään, niin asiakas on pian koukussa. Erittäin uskottavan tuntuisesti Angel kuvaa päähenkilönsä Elena Paasion tukalaa tilannetta.
Kärppä ja Korhonen Karjalan kunnailla
Rönkän Ystävät kaukana on eräänlainen vaellusromaani. Viktor Kärppä saa Helsingissä kiristysuhkauksen ja lähtee selvittämään sen syitä ja taustoja rajan taakse. Matkalle lyöttäytyy mukaan Kärpän luottopoliisi Korhonen. Kaverukset matkustavat ensin autolla rajan pintaa, sitten pitkin metsiä kävellen ja taas autolla Venäjän puolella.
Matti Rönkä kirjoittaa venäläisten ja virolaisten rikollisten tai puolirikollisten Suomi-keikoista. Tilanteet vaihtuvat niin tiuhaan, että lukija saattaa tipahtaa kärryiltä sen suhteen, että kuka milloinkin on kenenkin pomo tai toimeksiantaja.
Myös se että kuka tietää mitenkin paljon mistäkin asiasta jää tarkemman lukemisen varaan. Vai pettävätkö kaikki surutta toisiaan? Vaarallista elämää kuitenkin eletään.
