Löysä rakenne hajottaa Oikeuden jalopeuraa
Leena Lehtolainen, Oikeuden jalopeura. Tammi 2011.
Leena Lehtolaisen toiseksi naissankariksi on nousemassa henkivartija Hilja Ilveskero. Poliisikomisario Maria Kallio saa olla toistaiseksi rauhassa. Kirjan alussa ollaan Italiassa, jossa Ilveskero majailee rakastettunsa David Stahlin kanssa. Pian mies kuitenkin katoaa, jolloin Ilveskeron pitää palata Suomessa. Suomessa ollaankin sitten koko loppukirja eli lähes 300 sivua.
Espoolaiset vastaan maahanmuuttajat eli mamut
Leena Lehtolainen, Minne tytöt kadonneet. Tammi 2010.
Leena Lehtolainen kuvaa esikoisdekkarissaan hesalaisiin opiskelijapiireihin sijoittuvaa murhaa. Joukko opiskelijalaulajia on kokoontunut yhdelle huvilalle. Illalla on saunottu ja juotu, aamulla illan isäntä löydetään rantavedestä kuolleena – ammottava haava päässään.
Murhaa joutuu selvittämään nuori rikostutkija Maria Kallio. Hän yrittää olla liiankin virallinen saadakseen tutkittavat suhtautumaan itseensä edes asiallisesti. Maria Kallion henkilökuvassa tulee moneen kertaan esiin se, miten nainen miesvaltaisessa työyhteisössä tavallaan koko ajan hakee rooliaan.
Seksiasiakkaiden taustat jäävät penkomatta
Leena Lehtolaisen uusimman Maria Kallio -dekkarin aiheena on seksityöläisen Lulu Nightingalen kuolema. Koska kuolema kohtaa Lulun televisiostudiolla, tutkintaan sotkeutuu myös joukko tiedotusvälineiden edustajia. Ja koska kyseessä on yläluokan prostituoitu, täytyy poliisien haastatella myös yhteiskunnan tukipylväitä.
Leena Lehtolaisen uusin dekkari Veren vimma on hyvä kirja. Se on sijoitettu historiallisesti mielenkiintoiseen paikkaan, Porkkalan liepeille. Niinpä viime sotien jälkeinen Porkkalan luovutus ja myöhempi palautus tulee kerrattua kirjan ihmisten kokemusten kautta.
Samalla itse juoneen tulee syvyyttä ja leveyttä. Ihmiset ovat tälläkin seudulla joutuneet historian rattaiden alle ja yrittäneet selvitä niin kuin ovat parhaaksi nähneet. Samalla lukija joutuu kirjan henkilöiden kanssa pohtimaan, että mikä oikein on rikos ja mikä on pelkästään luonteva tapa toimia poikkeustilanteessa.
"Kun luulit unohtaneesi" lähtee liikkeelle mummon hautajaisista. Sukulaiset katselevat mummon kotimökkiä, koluavat vinttiä ja muistelevat mummon luona käyntejä. Samalla tulee mieleen ukin dramaattinen kuolema pari vuosikymmentä sitten. Miten siinä oikein kävikään?
Sillä ukki oli kuollut tapaturmaisesti. Joku oli kumauttanut häntä paistinpannulla päähän. Yhdessä oli juopoteltu, isät ja pojat. Ja mistä lienee riita syntynyt, kun oli päädytty käsirysyyn ja tappeluun. Yksi pojista oli kuitenkin tuomittu ja tämä oli myöhemmin tehnyt itsemurhan vankilassa.
Leena Lehtolainen on armoitettu suomalainen dekkarikirjailija. Hän on vielä alle nelikymppinen, mutta on jo kirjoittanut kymmenkunta dekkaria. Viime syksyn kirja sisältää novelleja. Osa näistä novelleista on julkaistu eri lehtien kesänumeroissa. Näin muun muassa ”Tuhoisat tähdet”, jota saattoi lukea Kouvolan Sanomistakin pari kesää sitten.
Kaava-asiat kuumentavat tunteita Espoossa
Leena Lehtolaisen naiskomisario Maria Kallio taiteilee jälleen kodin ja työn välillä. Kun työ uhkaa vaatia liikaa, tulee huono omatunto, että koti jää heitteille. Ja jos taas keskittyy liikaa kotiin, tuntuu että rikosten uhrit tai muut onnettomat ihmiset saavat kärsiä siitä. Eli Maria Kalliota vaivaa tyypillinen nykynaisen ajanjako-ongelma.
Leena Lehtolainen on muuttanut rikosromaaninsa näkökulmaa. Tässä uusimmassa eli "Tappavassa säteessä" ei päähenkilönä olekaan rikoskomisario Maria Kallio vaan turvakodin työntekijä Säde Vasara. Säde on koko 35-vuotisen ikänsä ollut yksinäinen, kiltti ja väritön persoona. Romaanin kuvaamana syksynä hän muuttuu, hän rupeaakin toimimaan aktiivisesti.
Leena Lehtolaisen kuudes dekkari kertoo tapahtumista Espoon saaristossa. Siellä saa vuoden välein surmansa kaksi miestä samantapaisissa oloissa, joten ainakaan molemmat eivät voi olla onnettomuuksia. Lehtolaisen poliisi Maria Kallio on palannut äitiyslomalta ja joutuu mukaan näiden miesten kuolemantapauksiin.
Sivut
|
