Markku Pietikäinen, Moldovalainen pajatso. Books on Demand 2020.

https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.1431144

Kun iso raha liikkuu hämärässä  

Markku Pietikäinen, Moldovalainen pajatso. Books on Demand 2020.

 

Moldovalainen pajatso kuvaa rahan liikkumista siellä sun täällä. Jo kirjan kannessa on rahoja, kolikoita, jotka seikkailevat ensin pajatsossa ja päätyvät lopulta jonkun käteen. Kirjan alaotsikko Pimeän rahan hämärät polut kiteyttää hyvin kirjan aiheen.

 

Tässä kirjassa rahaa liikutellaan lähinnä itäisessä Euroopassa, Venäjällä, Virossa, Moldovassa, ja Suomikin on mukana kuvassa. Kirjailija kuvaa erimaalaisia liikemiehiä, poliitikkoja, rakennuttajia, pankkiireja, poliiseja, toimittajia. Vaikuttaa siltä, että suurin osa liikkuu lain kaltevalla pinnalla eli heidän tekosensa eivät kestää kovin tarkkaa tutkintaa.

 

Tekeillä on isoja rakennushankkeita kuten Helsingin ja Tallinnan välinen tunnelihanke ja Moldovan lentokenttähanke. Näihin kerätään sijoittajia, pidetään sijoittajat tyytyväisinä ja suunnitellaan samalla omaa tulevaisuutta.

 

Vasta kirjan lopulla alkaa eräänlainen vyörytys, kun kukin rupeaa varmistamaan sijoituksiaan ennen eräänlaista suurta puhallusta. Kun herrat liikemiehet, pankkiirit ynnä muut rakennusurakoista vastaavat toimijat kohtaavat, pitää pokerin pitää. Mitä huonommin menee, sitä rennonmalta pitää näyttää.  

 

Moldovalaisen pajatson ensimmäinen luku on lupaava. Siinä henkilö ikään kuin sopii äitinsä kanssa mitä tullaan tekemään ja miksi. Mutta sen jälkeen minun makuuni tässä kirjassa on liikaa samantyyppisten henkilöiden samantapaisia tapaamisia. Vasta kirjan lopulla, kun toimittajanaiset astuvat kuvaan, tulee kohtauksiin uutta potkua.

 

Tietokonenörtti Cristianin vaaralliset tilanteet, pakomatka ja lopun kuviot olivat kiinnostavia. Sen sijaan en pitänyt siitä, että mummon kohtalo ohitettiin noin kylmäverisesti. Eikö mummo olisi voinut olla vaikka kaupassa, silloin kun takaa-ajajat rynnivät hänen mökilleen?  

 

Moldovalainen pajatso on kovaksikeitetyn dekkarin tuntuinen. Armoa ei paljon edes pyydetä, mutta ei sitä ainakaan helpolla anneta.

Ritva Sorvali   

Ritvan dekkariarvostelut: