Tapani Bagge, Keltainen Cadillac. Crime Time 2021.

https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.1450106

Mujusen mukana 1940-luvun lopun Helsingissä

Tapani Bagge, Keltainen Cadillac. Crime Time 2021.

Keltainen Cadillac puikkelehtii Helsingin kaduilla tiuhaan, ja aina sen jäljet savuavat. Yksityisetsivä Väinö Mujunen on saanut kaksikin kiristystoimeksiantoa, ja jostain syystä keltainen Cadillac näyttäisi liittyvän niihinkin. Auton räväkän ajajan leveän hatun alta pilkistää usein paksu kihararypäs. Eletään 1940-luvun loppua Helsingissä.

Väinö Mujunen on yksikätinen leskimies, entinen poliisi, joka asustelee Sirkka-nimisen tarjoilijan kanssa. Sirkan työpaikan puhelin toimii myös Mujusen ”firman” puhelimena, sinne soittavat niin avustajat kuin muutkin. Mujunen näyttää tuntevan sekä poliisin että Valpon porukkaa. Hän on toiminut molemmissa ja lähtenyt Valposta kommunistien tultua sen johtoon.  

Kiristystoimeksiantojen liepeillä kulkee suurehko raha, mutta myös aseet. Niitä näyttää löytyvän kauppojen tiskien alta, vinteiltä, oikeastaan niihin törmää alvariinsa. Samoin törmää Tali-Ihantalan taisteluun, jos menee kapakassa lähelle sotaa käyneiden miesten pöytää. Sota jatkuu siellä.

Yllättävän paljon tässä kirjassa juodaan kahvia, vaikka kahvi vapautui säännöstelystä vasta 1954. Kahviakin taitaa löytyä myös tiskin alta - tarvittaessa. Ja puhuttiinko jo tuolloin Aleksista kun tarkoitettiin Aleksanterinkatua tai Letukasta kun tarkoitettiin Chevrolettia? Varmaan kirjailija on tarkistanut nimitykset.

Tapani Bagge käyttää historian henkilöistä enimmäkseen heidän oikeita nimiään kuten Urho Kekkonen, Kustaa Vilkuna ja Paasikivi, mutta jostain syystä puhuu maisteri Surkasta kun tarkoittaa Särkkää. Kirjassa käydään nimittäin useammankin kerran Surkan filmistudiolla, sillä Surkka on yksi kiristyksen kohteista.

Mujunen joutuu vähän väliä mukiloiduksi, ihme että hän on vielä kirjan lopussa hengissä. Hän murjovat Valpon porukat, poliisit ja kiristäjät sekä näiden apurit. Yksikätiseksi mieheksi Mujunen kuitenkin liikkuu, pukeutuu, selviää kaikista tilanteista ihmeellisen kätevästi. Tosin Sirkka saattoi joskus ohimennen korjata hänen kravattisolmunsa asentoa.

Ajatus kulkee kirkkaana Mujusen toimeksiannoissa. Kun hän sattumoisin tapaa avustajansa Ranen, hän pystyy heti antamaan tälle tarkkoja työtehtäviä. Vaikuttaa siltä, että Mujusen aivot käyvät koko ajan täysillä kierroksilla, hän pystyy ikään kuin näkemään, mitä tiettyjen tapaamisten ja tilanteiden jälkeen tapahtuu. Eli Mujusen mukana tapahtuu koko ajan.

Pidin kirjan tavallaan letkeästä menosta, vaikka ruumiita tulikin ja mustelmia. Myös ajan kuva vaikutti osuvalta, noin sitä varmaan 1940-luvulla toimittiin: Puhelin käteen ja asiat hoituivat. Tai juoksupoika asialle.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: